Pages

Kuulumisia

lauantai 27. syyskuuta 2014


 


Syksy saapui Tallinnankin tällä viikolla oikein rytinällä, ja tuli muutamaan otteeseen huomattua että kun tuulee ja sataa vaakatasossa, ei sateenvarjosta ole mitään hyötyä. Vaikka minulla onkin onneksi lyhyt matka kouluun, sain sateen lisäksi varmaan kolme kertaa vedet kintuilleni ohi ajavista autoista. Seuraavana päivänä laitoin suosiolla kumpparit jalkaan.
Viime viikolla meillä oli koulussa lyhyt viikko ja tulikin lähdettyä Suomeen. Viidessä päivässä ehtikin sairastaa flunssaa jonka olin jo aiemmin saanut, sienestää, nähdä ystäviä ja  tehdä hieman koulujuttuja, mutta paljon jäi myös tekemättä.Oli huippukivaa olla kotona maalla, mutta yhtälailla pakata sunnuntai laukut ja tulla takaisin Tallinnaan. Se on aika hyvä merkki. Kotiutuminen tänne on ollut toistaiseksi aika kivutonta. Ja laiva-ratikka-juna-yhdistelmä viidessä-kuudessa tunnista Tallinnasta Lappeenrantaan on ihan kohtuullinen.


 Pyry 15-v meinasi olla flunssapotilaalle liian vauhdikasta lenkkiseuraa :D

'


Saran ja Mantan sienisaaliit.





Snellipark on ihana. Tästä alkoi Tallinnan maratoonin viimeinen kilometri toissaviikonloppuna.

 Ainejärjestöjen välinen futismatsi Snelliparkissa.



Tällä viikolla Ninni matkasi myös Tallinnaan koulunsa kanssa ja ehdittiin viettää aikaa usemanpana iltana hyvän ruuan merkeissä: varsinkin intialainen ravintola Elevant (Vene 5) oli kaikkien etukäteishehkutusten arvoinen- ruoka ja palvelu oli todellakin kohdillaan. Ninni ystävineen söi kasvisannokset ja me Villen kanssa jaettiin Meat thali-annos, johon oli tällä kertaa valikoitunut lammas-ja possuannokset, kanasalaatti, lammaspiiras ja erilaisia leipiä ja kastikkeita sekä tietysti riisiä. Voin nyt liittyä kaikkien suosittelijoiden joukkoon, niin hyvää se oli! Mahat killillään pyörittiin Vanhasta kaupungista kotiin.


 Sisko <3
 
Ruoasta vielä sen verran, että pari viikkoa sitten käytiin suomi-vieraiden Jannen ja Tommin kanssa Von Krahli Aedissa(taas) syömässä  ja pakko hehkuttaa vielä kyseisen ravintolan kuuluisaa juustokakkua, parasta IKINÄ! Menkää syömään sitä. :D





  Manna La Roosan Mangotango. Sara ja Miia approves! NAM.




 Välillä jotain itsetehtyäkin





Salin jälkeen iltapalaa



 Etsittiin varmaan kaikki kaupat läpi eikä mukamas löydetty rahkaa, ennenkun tajuttiin nää pötköt :D Hohhoijakkaa.




 Flunssapotilaan eväät: pistaasijätskiä ja marjoja ja hedelmiä




Kohvik Sinilindin(Muurivahe 50) possu&valkosipuliperunat-annoksesta on ehkä tullut yksi lemppareista. Yksinkertaista ja hyvää!






 Tätä ilmeisesti moni ulkosuomalainen kaipaa ja olen maailman onnellisin, etten joudu elämään ilman tätä herkkua :D

Toinen ruoka mistä olen onnellinen on pelmeenit, joita meillä on syöty kotona pienestä pitäen(itsetehtyinä) ja täältä löytyy kaupoista oma osastonsa niille, ai että! 






Opiskelua kakun voimalla, lähikaupasta n. 1,5€ kappale ja oli superhyvää (en kylläkään syönyt kun toisen :D) 

  Tällä viikolla ollaan myös juhlittu ekoja sitsejä, käyty eräässä lakifirmassa vierailulla ja aamulenkkeilty Kadriorgissa. Flunssa meinaa vielä vähän kiusata, mutta toivotaan, että tämä olisi jo voiton puolella. En kyllä muista milloin olisin ollut yli kaksi viikkoa kipeänä. 12.10 olisi tarkoitus juosta Vantaan puolimaraton ja alkaa hieman huolestuttaa, koska tämä reilun kahden viikon juoksutauko ei ehkä ole mitään parasta valmistautumista...

Tälle viikonlopulle ja ensi viikolle on luvassa paljon kouluhommia, mutta onneksi myös sen vastapainoksi 4.10 lauantaina lähden ystäväni Riikan mukaan Tallinn International Horse Show'hun. Lauantain koko päivän lippu kustansi opiskelijalle huimat 20€ ja ihan vertailuna Helsingin vastaavaan tapahtumaan sitä seuraavalle viikonlopulle pelkästä lauantain lipusta(puhumattakaan koko viikonlopun lipusta..) joutuu pulittamaan 138,50€. Että huhhuh vaan. Ohjelman sisältö lauantailta ei nyt ainakaan paperilla näytä mitenkään kovin erilaiselle, 20 euron lipulla näkee kuitenkin kouluratsastuksen FEI Gran Prix Freestyle-luokan, tietysti useamman esteratsastus-luokan, pari väliaikanäytöstä ja six-bar competition luokan("korkeushypyn"), eli lähes samat kun Helsingissäkin. Koko kolmen päivän lysti olisi maksanut 50€, mutta harmi vaan ettei nyt ole aikaa ihan siihen. HIHSissä on tullut aiemmin oltua usemapana vuotena joten nyt on kiva päästä katsastamaan tämä Tallinnan vastaava tapahtuma!


Pari muutakin lippua on tullut ostettua nyt lähiaikoina, nimittäin Lauran kanssa lähdetään katsomaan OneRepublicia marraskuussa ja helmikuulle saatiin ostettua Ed Sheeranin keikan liput, jotka myytiin loppuun aika nopeasti. Sitä mennään katsomaan Lauran, Jukan ja Villen kanssa. Molemmat keikat siis täällä Tallinnassa. Ihan superkivaa!


 Siinäpä vielä yksi OneRepublicin biisi mikä taitaa soida nyt radiossa aika tiuhaan.

Nägemiseni!

5 kommenttia:

  1. kohupiima kreem :-D viron kieli on huippu!
    ja oli niitä Edin lippuja tullut näköjään uusi kattaus myyntiin... mut onneks saatii kumminkin omamme ;-)
    oli kiva postaus, tiiän nyt jo mihi mennää syömää ku tuun vierailemaan :-D hehe

    LaKä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eniten hämäs pötkylä-ulkomuoto, urpoja mitä urpoja :D Ja hyvä että meillä oli tarkka lipunostaja sillon ni ei ainakaan tarvinnu jännätä tuleeko niitä lisää :)
      Ihanaa kun tuut/tuutte <3 Mahan täyttymisestä ei tosiaan tarvii olla huolissaan!

      Poista
  2. Eksyin tänne ja hauska lukea ekan vuoden opiskelijan ajatuksia! Tulee sellainen olo, että on huono TalSu, kun ei enää harrasta mitään näistä perinteisistä menoista ja sosialisoituakin tulee kai liian vähän :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi Piia, olenkin siun blogia lukenut silloin tällöin ja siitä oli kyllä paljon iloa varsinkin tänne muutettaessa ja kaikenlaisia vinkkejä etsiessäni :)! Miusta taas tuntuu, että moni muu tuttu käy vielä paljon enemmän kuin itse ja uskon että tämä tahti kyllä omalla kohdalla hiipuu jossain vaiheessa, uskon että tääkin asia menee vähä silleen kausittain :) Hyvää syksyä siulle ja ehkäpä törmätään joskus kaupungilla!

      Poista
    2. Osalla menee osalla ei :D Mutta joo, paljonhan se menettää uutudenviehätystään ajan mittaan ja paljon riippuu siitäkin, miten tähän paikalliseen yhteiskuntaan sulautuu. Itselleni kun sattumoisin kävi niin, että opin kielen ja tuo toinen puolisko sattuu olemaan virolainen, niin paljon tulee liikuttua sitten heidän kanssaan, joilla elämä täällä on kuitenkin muutakin kuin pelkkää koulunkäyntiä. :) Ehkäpä törmäillään! Tai trammipysäkillä kun joskus erehdyn julkisia käyttämään, asun nimittäin aivan teidän keskustakampuksen kyljessä.

      Poista