Pages

Koti-ikävästä

lauantai 6. joulukuuta 2014



Sitä ollaan taas takaisin Tallinnassa, viime viikonlopun visiitti kotikonnuille meni taas aivan liian nopeasti.  No nyt enää tasan kaksi viikkoa kun ollaan jo joululoman vietossa, eli maaliviiva tämän lukukauden osalta häämöttää jo lähellä.. Mutta sitä ennen on tietysti vielä muutama tentti ja essee selvitettävänä :D No kyllähän ne tässä menee kun tietää, että kohta ollaan lomalla!
Niin kuin viime kerralla kirjoitinkin, että tämä periodi on ollut vähän mälsä ja siihen lisättynä tämä pimeys ja harmaus, niin pakko myöntää, että hieman on ollut koti-ikävä. Taisi olla nyt ensimmäinen kerta kun ei olisi niin huvittanut lähteä tänne takaisin. Toisaalta sitten laivan saapuessa Tallinnaan oli ihan hyvä fiilis, enkä nytkään ole mitenkään huonolla tuulella ollut.
Aiheesta on tullut juteltua nyt muidenkin kanssa, ja tuntuu tämä loppuvuosi aiheuttaneen vähän samoja oireita yhdelle jos toisellekin. Mutta toisaalta niinhän sitä sanotaan, että uuteen maahan muutettaessa, pahin koti-ikävä taitaa tulla juuri muutaman viikon tai kuukauden alkuinnostuksen jälkeen. Tykkään lukea paljon ulkosuomalaisten blogeja, juuri kaikkien arkipäiväisten asioiden ja ajatuksien takia, löytyykö sieltä paljon yhtäläisyyksiä omiin fiiliksiin tai eroja.




Katsoinkin mitä esimerkiksi Wikipedia sanoo aiheesta Kulttuurishokki:

Kulttuurishokkiin on määritelty neljä eri vaihetta:

1. Kuherruskuukausi: Uuteen kulttuuriin saavuttaessa innostus nähdä ja kokea kaikki ulkopuolisen tarkkailijan silmin. Vieras kulttuuri nähdään hyvässä valossa huomaamatta sen huonoja puolia.

Totta, ekat viikot juostiin innoissaan ympäri kaupunkia tukka putkella. Mutta toisaalta tätä tulee kyllä vieläkin harrastettua, tosin harvemmin :D Tähän voisin myös mainita surullisen kuuluisan keittiön lavuaarini, aluksi se vähän huvitti kun koko homman hoitaminen huoltoyhtiön kanssa oli hankalaa tai muutenkin kun jotkut aisat eivät vaan ottaneet onnistuakseen, eikä aiheuttanut ärsytystä kumma kyllä.

2. Shokin kynnysvaihe: Pienet asiat alkavat ärsyttää ja uuden kulttuurin huonot puolet ja käytännön ongelmat tulevat esiin. Väsymys, masennus ja koti-ikävä ovat tämän vaiheen yleisiä oireita.

Lavuaari-episodi on alkanut ärsyttää ihan huolella, luvataan sitä ja tätä ja sitten ei kuitenkaan tapahdu mitään ja kun yrität selvittää asiaa, saat vain hankalan ihmisen leiman otsaasi ja töykeää "palvelua". Tulee ihan sellainen olo, ettei jaksaisi enää yrittää edes hoitaa koko hommaa. Sitten ei tarvita kun joku toinen pieni vastoinkäyminen niin helposti kiroaa ääneen että "tää on niin tätä Viroa!".

3. Sopeutuminen: Vähittäinen oppiminen, toimeentuleminen erilaisissa tilanteissa ja ymmärrys toimintatapojen syistä auttavat sopeutumaan uuteen kulttuuriin. Olo alkaa tuntua kotoisammalta ja kommunikaatio-ongelmat vähenevät. Yleinen uudesta kulttuurista johtuva stressi vähenee.

Toisaalta voisin sanoa, että tähänkin vaiheeseen ollaan alettu päästä. Ei ole enää niin vaikeaa ennakoida tiettyjä tilanteita arjen asioiden hoitamisessa. Toisaalta ymmärrän kyllä, miksi täällä ihmiset toimii niin kuin toimii. Aika moni juttu selittyy ihan tämän maan lähihistoriallakin. Eikä se ole näiden ihmisten vika. Välillä kaikki on niin modernia ja sitten yhtäkkiä tuleekin aikamoiset neukku-vibat.

4. Paluushokki: Paluu omaan kulttuuriin voi aiheuttaa suuremman shokin kuin kulttuurishokki vieraassa kulttuurissa. Uudelleensopeutuminen omaan kulttuuriin voi viedä aikaa vieraassa kulttuurissa kertyneiden kokemusten ja mahdollisesti muuttuneen omakuvan vuoksi

Jännä nähdä miten voimakkaasti tämä vaihe tulee sitten joskus, kuitenkin aika paljon tulee Suomessa aikaa vietettyä ulkosuomalaiseksi. Ehkäpä tätäkin on lievästi havaittavissa Suomi-reissuilla, kun tulee vertailtua näitä kahta maata. Täällä on toisaalta jonkin verran samaa kuin Suomessa, mutta toisaalta aika vähän. Mitä nyt voin sanoa vain tämän vajaan neljän kuukauden mittaisen asumisen perusteella. Siitä voisinkin tehdä ihan oman postauksen.

Mielestäni on hyvä, että näitä juttuja aktiivisesti miettii. Mistä kaikki fiilikset johtuu ja voisikohan tehdä jotain asialle. Ainakin melko säännöllinen arki on itselleni tärkeää, ne perusjutut, oli sitten Suomessa tai täällä. Viihtyisä koti ja ystävät. Oon tavannut täällä aivan ihania tyyppejä, joiden kanssa on mukava viettää aikaa ja tehdä kaikkea kivaa. Ettei jää aivan kotiin möllöttämään, mihin kyllä välillä itsekin sorrun kotihiirenä. Sopivasti tekemistä ja samalla myös rentoutumista. Kannattaa yrittää mennä hieman oman mukavuusalueenkin ulkopuolelle, mutta koittaa hyväksyä myös ne omat luonteenpiirteensä. Itse ainakin olen hyväksynyt sen, ettei minusta tule hetkessä mitään koko ajan pulputtavaa small talkkaajaa, mutta pikku hiljaa sitä voi haastaa itseään tuossakin asiassa. Ettei mieti jatkuvasti, että "pitäisi olla sitä ja tätä ja tuota" ja stressaa koko ajan enemmän ja enemmän, menee vaan rohkeasti eteenpäin ja yrittää parhaansa.

Oon myös miettinyt paljon sitä, minkälainen persoona olen ja miten se istuu tänne, ja mitä jos muuttaisin johonkin toiseen maahan, miten sopeutuminen sitten eroaisi? Entä jos olisi pitempi välimatka, ja tietäisin, että en jostain syystä pääsisikään Suomeen tuosta noin vaan ja näin useasti. Siinä mielessä onhan tämä Viroon muutto helpompi askel kun maapallon toiselle puolelle lähteminen. Ja sekin vaikuttaa paljon, että Lappeenranta on tosi tärkeä paikka itselleni, eikä minua ole ärsyttänyt yhtään siellä käyminen ja oleminen. Siellä on perhe, sukulaiset ja ystäviä, sekä paljon rakkaita paikkoja. Jos nämä asiat olisi enemmän "ripoteltu" ympäriinsä, niin tilanne olisi aivan toinen. Vaikka omat juuret on aika tiukasti kotikonnuilla niin, ei tänne muutto toisaalta kauhistuttanut. Tähän on auttanut sekin, että on pienestä pitäen saanut matkustella paljon. Moni ystävä on ollut/on paljon kauempana pitempiä aikoja, niin se sellainen luotto on itselläänkin, että kyllä kaikesta selviää, oli sitten missä vaan. Ei sitä sillä tavalla vaivaa päätään asialla. Ja aina pääsee takaisin Suomeen jos tulee oikein tiukka paikka. Mutta kaikista keittiön lavuaareista ja ärsytyksestä huolimatta, kyllä täällä on nyt hyvä olla. Tai että kannatti lähteä. Ja kovasti suosittelen kokeilemaan jos ei ole sitä tehnyt ja tilaisuus tulee. Itselleni on kyllä nyt jo selvää, että Viro on vain tämä kolmen vuoden välietappi, mutta ei varmasti ainut maan missä tämän ja Suomen lisäksi tulen asumaan, toivottavasti!

Ei ollut tarkoitus tänään edes kirjoittaa tästä aiheesta, mutta kerrankin sitä vain alkoi tekstiä näköjään tulemaan. Ja kiva myöhemmin sitten lukea, mikä on muuttunut matkan varrella. En varmaan muistaisi yhtään näin tarkasti, miettisin vaan että "oli vissiin ihan kivaa ja kaikki meni ok"... Tänään, Suomen Itsenäisyyspäivänä onkin hyvä hetki miettiä näitä asioita. Vaikkei Suomi mikään täydellinen maa olekaan, niin kyllä sitä jo tämän syksyn aikana on tullut entistä kiitollisemmaksi, että se on kotimaani.
Olisi kiva kuulla myös muiden kokemuksia aiheesta, joten jättäkää ihmeessä kommenttia jos siltä tuntuu :)!

Hyvää Itsenäisyys päivää kaikille! Täälläkin katsotaan Linnan Juhlia tänään ja heilutellaan Suomen lippuja.

Pari kuvaa vielä viime kesältä, niistä tärkeistä paikoista.









Gadgetissa oli virhe